Liina Siimes

liina-siimesKuka olet ja kuinka kauan olet tanhunnut

Olen Liina Siimes ja olen tanhunnut 5-vuotiaasta alkaen. Vanhempani olisivat vieneet minut tanhuamaan jo aikaisemminkin mutta olin tiukasti kieltäytynyt. Lämpenin hommalle kuulemma vasta kun sain naapurin tytön kaverikseni tanhuun. Lukioikäisenä aloin kiinnostua hommasta ihan tosissani ja oikeastaan homma lähti lopullisesti lapasesta kun pääsin vuonna 1996 mukaan Sorokoskan toimintaan.

Mikä on sinun Kansantanssin Riemuvuoden tekosi

Minun Riemuvuoden tekoni on ollut johdatella lukiolaisia tanhunoviiseja kansantanssin ihmeelliseen maailmaan. Opetan tanssia Tampereen yhteiskoulun lukiossa ja vanhojen päivä on lukiossa tietenkin Iso Juttu. Olen pyrkinyt ujuttamaan lukiomme vanhojen päivän ohjelmistoon yhä enemmän ja enemmän kansantanssia. Erilaiset kansantanssiperinteeseen nojaavat menuetit, katrillit, valssit ja franseesit ovat ohjelmistossamme isossa roolissa. Tänä vuonna oppilaiden suosikkitanssiksi nousi uusi katrilli jonka tein Suistamon Sähkön mahtavaan biisin. Nuoret innostuivat ja ottivat uuden tanssiin omakseen, antoivat oman panoksensa ja innostuivat jopa laulamaan mukana. Ja uskallanpa väittää että näidenkin kolmensadan nuoren käsitys kansantanssista muuttui kertaheitolla positiivisemmaksi!

Joka vuosi minulla on ilo tutustuttaa yli kolmesataa uutta nuorta kansantanssin mahtimeinikiin!

Ikimuistoisin kansantanssikeikkasi

Ikimuistoisia keikkoja on niin monta! Hienoimpia kokemuksia ovat varmasti olleet festarimatkat ulkomaille Matit ja Maijat -ryhmän riveissä. Monen tunnin tanssivat kulkueet Kiinassa ja Kanadassa olivat raskaita mutta huikeita kokemuksia. Festarireissuissa tanhuharrastuksen ydin, yhteisöllisyys ja yhdessä kokeminen, korostuvat. Tanhun parissa olen saanut kokea kuuluvani johonkin ryhmään ja yhteisöön sen hyväksyttynä jäsenenä. Noita aikoja on kyllä välillä melkein ikävä.

Mutta jos nyt joku yksittäinen keikka olisi ihan pakko valita, niin se voisi olla esimerkiksi eräs Pyynikin kesäteatterin ”Tulipunakukka” -näytelmän näytös: Koko kesän, kaikki 57 näytöstä, saimme tanssia poutasäässä, sade loppui kuin ihmeen kaupalla joka kerta viimeistään juuri ennen esityksen alkua. Paitsi yhden kerran iski hirvittävä raekuuro kesken hääkohtauksen mutta esitystä jatkettiin siitä huolimatta että taivas tuntui putoavan niskaan. Kun tuli aika nostaa malja hääparille, kaikkien maljat olivat kerrankin täynnä jäitä. Se on jäänyt mieleen. 🙂

Edelleen tunnen valtavan suurta ylpeyttä siitä, että saan olla osa kansantanssiperhettä, suurta ”Sottiisi-perhettä” jossa puhalletaan yhteen hiileen ja hellitään kansantanssin elinvoimaisuutta.

Liina-siimes-1Tanhukengän numero

Vanhojen tanhukenkien numero taitaa olla hyvin venytetty 39.

Lempitanhusi

Lempitanhuni on kyllä menuetti. Ihan mikä tahansa menuetti käy, mutta Nauvon menuetti on kuitenkin ehkä kaikista rakkain. Olen oppinut sen Petri Hopulta opiskeluaikoina ja se oli rakkautta ensiaskelilla. Saman tien päätin, että jos joskus menen naimisiin, haluan häissäni tanssia juuri Nauvon menuettia. Ja muutamaa vuotta myöhemmin niin kävikin: Se oli hienoa ja komeaa menoa kun tanssitaitoista jengiä oli juhlissa mukana niin paljon. Juurikin Nauvon menuetista tekemääni sommitelma tanssitaan myös koulumme vanhojen päivänä.

Kansallispukusi

Nykyään kaapissa roikkuu enää yksi puku ja se on siskoni minulle tekemä Suur-Ulvilan puku. Vuosia käytin osittain itse tekemääni Hauhon pukua mutta siitä olen valitettavasti joutunut jo luopumaan.

Ensimmäinen tanhu, jota olet tanssinut

Ensimmäinen tanhu jota muistan tanssineeni keikalla oli Lintunen. Olin varmaankin 5- tai 6-vuotias ja ryhmämme esitys kuvattiin Pikku Kakkoseen. Muistan, että inhosin seuralta lainatun kansallispuvun vihreitä sukkahousuja… Muistan myös sen, että tanssi jouduttiin kuvaamaan monta kertaa koska minä ja parini Saija jäimme tanssin lopussa aina seisomaan väärään paikkaan, suoraan juontajan ja kameran väliin. Vieläkin muistan kuinka meitä opastettiin moneen kertaan mihin pitäisi mennä ja aina me nyökyttelimme ymmärtäneemme ohjeet. Mutta niinpä vain otto toisensa jälkeen jäimme tönöttämään kameran eteen. Kun esitystä sitten telkkarista katseltiin niin siinähän tytöt edelleen seestä törröttävät väärässä paikassa…

Share on FacebookTweet about this on TwitterPin on PinterestPrint this page